Siirry sisältöön
Helposti alkuun

Helposti alkuun

Eroamme toisistamme meitä kiinnostavien asioiden suhteen ja toimintaamme ajavat eteenpäin hyvin erilaiset asiat. Ikääntyessä liikunnan harrastamiseen liittyvät motiivit muuttuvat ja samalla liikunnan merkitys muuttuu. Liikkeelle lähtö ei yleensä tapahdu automaattisesti vaan siihen tarvitaan jokin kimmoke.

  • Liikunnasta saatavat terveyshyödyt saavat useimmat liikkumaan. Ikääntymisen myötä huoli liikkumiskyvyn heikkenemisestä ja itsenäisyyden menetyksestä saattaa kasvaa ja toimia alkusysäyksenä liikunnalle.
  • Liikunnan tarjoama sosiaalisen kanssakäyminen voi innostaa liikunnan pariin, ja liikuntaharrastus onkin erinomainen ympäristö tavata ihmisiä sekä kasvattaa ja luoda sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
  • Liikunnan jälkeinen hyvänolon tunne, jonka useat kokevat rentouttavana ja stressioireita vähentävänä, motivoi usein liikkumaan ja saa hakeutumaan liikunnan pariin yhä uudelleen ja uudelleen.

”Liikkumiseen innostaa monikin seikka. Tulee hyvä mieli, saa pidettyä kuntonsa mahdollisimman hyvänä, pysyy virkeänä, saa sosiaalisia kontakteja ja on hyvä lääke ehkäisemään masennusta. Minusta on kiva liikkua sekä yksin että jonkun hyvän ystävän kanssa tai isommassa, tutussa ryhmässä. Molempi parempi.”
-Paula 69 vuotta

Liikunta osaksi omaa arkea

Vaikka liikkumisen kimmoke olisi löytynyt, ei se välttämättä tarkoita, että liikuntainto olisi tullut kaupan päälle. Kaikille liikunta itsessään ei tuo iloa ja nautintoa, mutta liikunnan harrastamisen ympärille kietoutuneet asiat, kuten esimerkiksi yhdessä oleminen ja siitä seurannut yhteenkuuluvuuden tunne voivat tuottaa hyvää mieltä niin paljon, että liikunta tulee vähän kuin sivutuotteena ja harrastamisesta tulee säännöllistä.

Tärkeää uuden harrastuksen aloittamisessa on, että lähtötaso on itselle sopivan haastava ja tuntee kykenevänsä tekemään sen mitä harjoite vaatii. Keho kykenee suoriutumaan enemmästä kuin uskoisikaan ja onnistumisen tunteet lisäävät kyvykkyyden tunnetta, joka sekin on askel kohti mielekkäämpää harrastamista.

Samalla kun liikunnan myönteiset vaikutukset alkavat konkreettisesti tuntumaan tai näkymään oman kehon toiminnassa, alkaa usein itse liikuntakin tuntua merkitykselliseltä omassa elämässä. Kun liikunnallinen elämäntapa mielletään osaksi omaa elämää ja osaksi omaa päivittäistä rutiinia, tulee siitä usein pysyvä ja pitkäkestoinen tapa. Jos liikuntaa harrastetaan velvollisuuden tunteesta joitain toisia ihmisiä kohtaan, tai vaikka syyllisyyden tunteesta, tuppaa harrastaminen loppumaan, ennen kuin se on kunnolla kerennyt edes alkamaan.

Vaikka siis liikunnan nautinnollinen puoli ei omalla kohdalla näyttäytyisikään, voi siitä silti syntyä mielekäs ja säännöllinen tapa, jonka toteutumiselle sanelee itse ehdot. Kun liikunnasta saatavat hyödyt koetaan itselle merkityksellisiksi, on liikkeelle lähtö usein helpompaa. Se, jos jokin, on suuri askel kohti itsenäistä ja toimeliasta ikääntymistä.

”Liikunta ei ole koskaan ollut ’mun juttu’, eikä eläkkeelle jäänti ole tuonut siihen muutosta. Mutta sitä mielihyvää on mahdollista saavuttaa, kun liikunta tapahtuu itselle sopivissa puitteissa. Luontoretket kauniisiin kohteisiin ilman aikatauluja, eväät ja termospullo mukana ovat kivoja. Ja metsäpoluilla nivelrikkoisenkin on helpompi kulkea, kuin kovalla asfaltilla.”
Pina 64 vuotta

Lähteet:

Nurmi, J. & Salmela – Aro, K. 2017.Mikä meitä liikuttaa – motivaatiopsykologian perusteet.

Sansone, C., Harackiewicz, J.M. 2000. Intrinsic and Extrinsic Motivation : The Search for Optimal Motivation and Performance. Elsevier Science & Technology. Academic Press.

Ryan, R. M. & Deci, E. L. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Am Psychol 55(1):68–78.